Tuhannen vuotta

kertaa tuhannen vuotta

Ajasta aikaan

mikä meren saikaan aikaan

Maan luokse kaukaa

pitkin mustan avaruuden rantaa

maalasi maahan elämän kankaan

Arvoituksia meren

syvyyksiä veden

Kiven antaa kantaa

Tähtien pölyä antaa

Joel Eklöv

Meri

”Tulevaisuus on pimeän peitossa, mikä on luullakseni parasta mitä tulevaisuus voi olla” Virginia Woolf. 

Kirjailija Virginia Woolfin kirjoittamassa lauseessa tiivistyy ihmisen ja ajan luonne tavalla, jossa kohtaavat ajan lohduttomuus ja ilo. Lähden usein liikkeelle taiteellisessa työskentelyssä kirjailijoiden luomista maailmoista, joissa näkyvä ja näkymätön maailma on puettu paperiin. 

Tutkin tässä valokuvateossarjassa ihmisen, maailman ja ajan luonnetta maan, ihmisen ja meren olemassaolon kohtaamisella. Näyttelyn teoksissa ihmisen läsnäolo ja poissaolo kohtaavat meren rannalla katsojan tavalla, jossa ajan hiljainen pauhu kuuluu vailla ajatuksen vaatimaa ponnistusta. 

Haluan edustaa taiteessa maailmaa, jossa on tilaa kokemukselle universaalista myötätunnosta elämää kohtaan. Haluan olla mukana taiteen ja tieteen murroksessa, jossa Posthumanistinen käsitys ihmisyydestä kyseenalaistaa modernin ajan teollista ja materialistista maailmankuvaa ja uudelleen arvioi ihmiskeskeisyyttä maailmassa, jossa ihmisen on etsittävä uudenlainen suhde ihmisyyteen ja luontoon. 

Maapallon veden alkuperästä on monia teorioita. Veden määrä, alkuperä ja koostumus herättää tutkijoille kysymyksiä, joihin ei ole löytynyt vastausta. Yksi tieteen teorioista ehdottaa veden olevan maapalloa paljon vanhempaa ja saapuneen asteroidien mukana. 

Kirjoittamani runo kuvaa omaa kokemusta vedestä ja merestä. Vesi on kaiken tunnetun elämän perusta. Kysymys veden ja meren alkuperästä on yksi niistä kiehtovista kysymyksistä elämän itsensä ohella, joita saa ajatella ajassa, elämässä ja maailmassa. Aistinhavainnot kertovat jokaisen elävän olennon rikkaalle ja loppumattomalle sisäiselle maailman kokemukselle elämän ihmeen olevat totta.

Yhteystiedot ja näyttelypaikka >